monistin

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

monistin

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä monistaa

Substantiivi[muokkaa]

monistin

  1. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivimuoto sanasta monisti
  2. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta monisti