miukua

Suomi

Verbi

miukua (52-D) (taivutus[luo])

1. naukua (kissan ääntelyä kuvaava sana)

Ääntäminen

• IPA: /ˈmiu̯kuɑˣ/
• tavutus: miu‧ku‧a

Käännökset

1. kissan ääntelyä kuvaava sana

Ks. naukua

Liittyvät sanat

• miu

Johdokset

• substantiivit: miukuminen

Aiheesta muualla

• miukua Suomen murteiden sanakirjassa

Substantiivi

miukua

1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta miuku