minstrel

Englanti

Substantiivi

minstrel (monikko minstrels)

1. (historia) trubaduuri; keskiajan Ranskan ja Englannin kiertävä esiintyvä taiteilija, joka lausui runoja ja lauloi yleensä säestäen itseään
2. (historia) Yhdysvalloissa minstrel show'n esiintyjä

Etymologia

• keskienglannin menestrel < muinaisranskan menestral ("viihdyttäjä", "palvelija") < keskiajan latinan ministerialis ("palvelija", "palveluksessa oleva") < latinan ministerium ("palvelus") < minister ("palvelija")

Liittyvät sanat

• minstrelry, minstrelsy, minstrel show

Synonyymit

• troubadour, bard