mee

Suomi

Verbi

mee

1. (puhekieltä) rinnakkaismuoto sanasta mene

Espanja

Verbi

mee

1. subjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä mear
2. subjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä mear
3. imperatiivin yksikön 3. persoonan muoto verbistä mear
4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 3. persoonan konnegaatiomuoto verbistä mear

Luxemburg

Konjunktio

mee

1. rinnakkaismuoto sanasta mä

Ääntäminen

• IPA: /meː/

Viro

Substantiivi

mee

1. yksikön genetiivimuoto sanasta mesi