matkata
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
matkata (73) (taivutus[luo])[1]
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈmɑt̪kɑt̪ɑˣ/
- tavutus: mat‧ka‧ta
Etymologia[muokkaa]
sanan matka vartalosta matka- ja suffiksista -ta[2]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: matkaaja
Aiheesta muualla[muokkaa]
- matkata Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 73
- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 330 Supistumaverbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.