mandat

Katso myös: Mandat, mandát

Kroaatti

Substantiivi

mandat m. 

1. mandaatti
2. virkakausi

Latina

Verbi

mandat

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä mandō

Verbi

mandat

1. (taivutusmuoto) aktiivin konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä mandō

Puola

Substantiivi

mandat m.

1. mandaatti

Ranska

Substantiivi

mandat m. (monikko mandats [luo])

1. mandaatti
2. määräys, pidätysmääräys

   un mandat d'arrêt international – kansainvälinen pidätysmääräys

3. toimikausi, virkakausi (vaaleilla valitussa tehtävässä)

Aiheesta muualla

• mandat Trésor de la langue française informatisé -sanakirjassa (ranskaksi)

Romania

Substantiivi

genetiivi/datiivi
yksikkö	unui mandat
määräinen	mandatului
monikko	unor mandate
määräinen	mandatelor

mandat n. (määräinen: mandatul, monikko: mandate, määräinen: mandatele)

1. mandaatti
2. ~ de arest pidätysmääräys

Ruotsi

Substantiivi

mandat n. (5) (yks. määr. mandatet [luo], mon. epämäär. mandat, mon. määr. mandaten [luo])

1. toimeksianto, tehtävä
2. (kansanedustajan tms.) paikka
3. mandaatti, mandaattialue, huoltoalue

Serbia

Substantiivi

màndāt m. (kyrillinen мандат)

1. mandaatti
2. virkakausi

Sloveeni

Substantiivi

mandat m.

1. mandaatti
2. virkakausi