mandat

Wikisanakirjasta
Katso myös: Mandat, mandát

Kroaatti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

màndāt m. 

  1. mandaatti
  2. virkakausi

Taivutus[muokkaa]

  yksikkö monikko
nominatiivi mandat mandati
genetiivi mandata mandata
datiivi-lokatiivi mandatu mandatima
akkusatiivi mandat mandate
vokatiivi mandate mandati
instrumentaali mandatom mandatima

Aiheesta muualla[muokkaa]

Latina[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

mandat

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä mandō

Verbi[muokkaa]

mandat

  1. (taivutusmuoto) aktiivin konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä mandō

Puola[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

mandat m.

  1. mandaatti

Ranska[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

mandat m. (monikko mandats [luo])

  1. mandaatti
  2. määräys, pidätysmääräys
    un mandat d'arrêt international – kansainvälinen pidätysmääräys
  3. toimikausi, virkakausi (vaaleilla valitussa tehtävässä)

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • mandat Trésor de la langue française informatisé -sanakirjassa (ranskaksi)

Romania[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

genetiivi/datiivi
yksikkö unui mandat
määräinen mandatului
monikkounor mandate
määräinenmandatelor

mandat n. (määräinen: mandatulmonikko: mandate, määräinen: mandatele)

  1. mandaatti
  2. ~ de arest pidätysmääräys

Ruotsi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

mandat n. (5) (yks. määr. mandatet [luo], mon. epämäär. mandat, mon. määr. mandaten [luo])

  1. toimeksianto, tehtävä
  2. (kansanedustajan tms.) paikka
  3. mandaatti, mandaattialue, huoltoalue

Serbia[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

màndāt m. (kyrillinen мандат)

  1. mandaatti
  2. virkakausi

Sloveeni[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

mandat m.

  1. mandaatti
  2. virkakausi