lumota

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

lumota (74) (taivutus[luo])[1]

  1. saada lumon valtaan

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlumot̪ɑˣ/
  • tavutus: lu‧mo‧ta

Etymologia[muokkaa]

sanan lumo vartalosta lumo- ja suffiksista -ta[2]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • lumota Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 74
  2. Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 330 Supistumaverbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.

Viitteet[muokkaa]