luikkia

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

luikkia

  1. (taivutusmuoto) monikon partitiivimuoto sanasta luikka

Verbi[muokkaa]

luikkia (61-A) (taivutus[luo])

  1. häipyä vaivihkaa, livistää
    luikkia pakoon

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlui̯kːiɑˣ/
  • tavutus: luik‧ki‧a

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • luikkia Kielitoimiston sanakirjassa