leveä

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

leveä (15) (komparatiivi leveämpi, superlatiivi levein) (taivutus[luo])

  1. sellainen, jolla on paljon mittaa ja ulottuvuutta leveyssuunnassa, laaja sivusuunnassa
    Tie on pitkä ja leveä.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈleʋeæ/
  • tavutus: le‧ve‧ä

Etymologia[muokkaa]

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

leveähelmainen, leveälierinen, tasaleveä, ylileveä

Vastakohta[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • leveä Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.