leveä
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
leveä (15) (komparatiivi leveämpi, superlatiivi levein) (taivutus [luo])
- sellainen, jolla on paljon mittaa ja ulottuvuutta leveyssuunnassa, laaja sivusuunnassa
- Tie on pitkä ja leveä.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈleʋeæ/
- tavutus: le‧ve‧ä
Etymologia[muokkaa]
vanha germaaninen laina[1]
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: leveähkö, leveämpi, leveänpuoleinen
- substantiivit: leveys
- verbit: leveillä, leventyä, leventää, levetä
- adverbit: leveälti, leveästi
Yhdyssanat[muokkaa]
leveähelmainen, leveälierinen, tasaleveä, ylileveä
Vastakohta[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- leveä Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.