lege

Norja

Substantiivi

lege

1. lääkäri

Romania

Substantiivi

genetiivi/datiivi
yksikkö	unei legi
määräinen	legii
monikko	unor legi
määräinen	legilor

lege f. (määräinen: legea, monikko: legi, määräinen: legile)

1. laki

Saksa

Verbi

lege

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä legen
2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä legen
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä legen
4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä legen