Siirry sisältöön

laivuri

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

laivuri (6)

  1. laivurintutkinnon suorittanut, vähintään 24 kk merillä palvellut henkilö, joka on saanut ao. merenkulkuviranomaiselta laivurinkirjan

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈlɑi̯ʋuri/
  • tavutus: lai‧vu‧ri

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi laivuri laivurit
genetiivi laivurin laivurien
laivureiden
laivureitten
partitiivi laivuria laivureita
laivureja
akkusatiivi laivuri;
laivurin
laivurit
sisäpaikallissijat
inessiivi laivurissa laivureissa
elatiivi laivurista laivureista
illatiivi laivuriin laivureihin
ulkopaikallissijat
adessiivi laivurilla laivureilla
ablatiivi laivurilta laivureilta
allatiivi laivurille laivureille
muut sijamuodot
essiivi laivurina laivureina
translatiivi laivuriksi laivureiksi
abessiivi laivuritta laivureitta
instruktiivi laivurein
komitatiivi laivureine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo laivuri-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Synonyymit
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

kauppalaivuri, laivurinkirja, laivurintutkinto, rannikkolaivuri, saaristolaivuri

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • laivuri Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

[muokkaa]
  1. Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 195 ri-sanojen muoto ja merkitys