lainlaatija

Suomi

Substantiivi

lainlaatija (12)

1. (oikeustiede) henkilö, joka laatii lakeja

Ääntäminen

• IPA: /ˈlɑi̯nˌlɑːt̪ijɑ/
• tavutus: lain‧laa‧ti‧ja

Etymologia

yhdyssana osista laki (genetiivi) ja laatija

Aiheesta muualla

• lainlaatija Kielitoimiston sanakirjassa