kurittaa

Suomi

Verbi

kurittaa (53-C) (taivutus[luo])

1. rangaista ruumiillisesti, ojentaa
2. (kuvaannollisesti) aiheuttaa haittaa, tehdä vaikeaksi

   Koronavirus kurittaa Italiassa yrityksiä ja matkailusektoria – milanolaisyrittäjä: “On kuin tänne olisi iskenyt kolera, ei korona” (yle.fi)

3. (kuvaannollisesti, slangia) käyttää jotakin laitetta kovakouraisella tai kaiken irti ottavalla tavalla

   kurittaa skebaa

Ääntäminen

• IPA: /ˈkurit̪ːɑːˣ/
• tavutus: ku‧rit‧taa

Etymologia

• substantiivi kuri (vartalo kuri- + pääte -ttaa)

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: kurittaja, kurittaminen, kuritus

Aiheesta muualla

• kurittaa Kielitoimiston sanakirjassa