kumartua
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]kumartua (52-K) (taivutus[luo])[1]
- koukistaa selkänsä ja kyyristyä alaspäin
- Pekka pudotti avaimen lattialle ja kumartui nostamaan sen.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkumɑrˌt̪uɑˣ/
- tavutus: ku‧mar‧tu‧a
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kumartua Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 52-K