kumartua

Suomi

Verbi

kumartua (52-K) (taivutus[luo])

1. koukistaa selkänsä ja kyyristyä alaspäin

   Pekka pudotti avaimen lattialle ja kumartui nostamaan sen.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkumɑrˌt̪uɑˣ/
• tavutus: ku‧mar‧tu‧a

Etymologia

• verbi kumartaa (vahva vokaalivartalo kumart|a- + pääte -ua)
• adjektiivi kumara (taivutukseen kuulumaton konsonanttivartalo kumar- + pääte -tua)

Käännökset

1. koukistaa selkänsä ja kyyristyä alaspäin

englanti: crouch, hunch

ranska: se baisser, s'accroupir

Liittyvät sanat

• kumartaa

Johdokset

• adverbit: kumarruksiin, kumarruksissa
• substantiivit: kumartuminen

Aiheesta muualla

• kumartua Kielitoimiston sanakirjassa