kumartua
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kumartua (52-K) (taivutus[luo])[1]
- koukistaa selkänsä ja kyyristyä alaspäin
- Pekka pudotti avaimen lattialle ja kumartui nostamaan sen.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkumɑrˌt̪uɑˣ/
- tavutus: ku‧mar‧tu‧a
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kumartua Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 52-K