kovin

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

kovin (36) (taivutus)

  1. (taivutusmuoto) superlatiivimuoto sanasta kova
  2.  : Timantti on mineraaleista kovin.
  3. (taivutusmuoto) monikon instruktiivimuoto sanasta kova
    Hän sätti kovin sanakääntein.

Adverbi[muokkaa]

kovin (ei vertailuasteita)

  1. (vahvistava adverbi) erittäin
    Olen illalla kovin väsynyt.
  2. voimakkaasti, ankarasti
    Minua väsyttää kovin.
    Sairauskohtauksen saanut mies kouristeli kovin.

Etymologia[muokkaa]

  • instruktiivimuoto sanasta kova

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]