korskua
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
- pitää katkonaista ääntä, joka syntyy sisäänhengitettäessä, kun sieraimet tai kitapurje värähtelevät voimakkaasti
- Hengitys vain korskui, kun Pekka veti räkää nieluunsa.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkorskuɑ/
- tavutus: kors‧ku‧a
Etymologia[muokkaa]
- onomatopoeettinen