korskua

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

korskua (52) (taivutus[luo])

  1. pitää katkonaista ääntä, joka syntyy sisäänhengitettäessä, kun sieraimet tai kitapurje värähtelevät voimakkaasti
    Hengitys vain korskui, kun Pekka veti räkää nieluunsa.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkorskuɑ/
  • tavutus: kors‧ku‧a

Etymologia[muokkaa]

  • onomatopoeettinen

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Lähikäsitteet[muokkaa]