konjunktion
 |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
konjunktion
- (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta konjunktio
Ruotsi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
konjunktion yl. (3) (yks. määr. konjunktionen [luo], mon. epämäär. konjunktioner [luo], mon. määr. konjunktionerna [luo])
- (kielitiede) konjunktio
- (tähtitiede) konjunktio
Aiheesta muualla[muokkaa]
- konjunktion Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)