konjunktio

Katso artikkeli Konjunktio Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

konjunktio (3)

(kielitiede) sidesana, sanaluokka sanoja ja lauseita yhdistäville sanoille. Konjunktiot jakautuvat rinnastuskonjunktioihin ja alistuskonjunktioihin
Suomen kielen konjunktioita ovat esimerkiksi: ja, mutta, että, koska, kun, jos, vaikka, tai, vaan, sekä.
(logiikka) "ja"-sanaa vastaava looginen konnektiivi, tai sen avulla muodostettu yhdistetty väittämä: jos A on tosi ja B on tosi
(tähtitiede) kahden taivaankappaleen asettuminen katsojaan nähden samalle linjalle; aspekti, jossa taivaankappaleiden välinen kulmaetäisyys ekliptikaa pitkin laskettuna on 0°

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	konjunktio	konjunktiot
genetiivi	konjunktion	konjunktioiden konjunktioitten
partitiivi	konjunktiota	konjunktioita
akkusatiivi	konjunktio; konjunktion	konjunktiot
sisäpaikallissijat
inessiivi	konjunktiossa	konjunktioissa
elatiivi	konjunktiosta	konjunktioista
illatiivi	konjunktioon	konjunktioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	konjunktiolla	konjunktioilla
ablatiivi	konjunktiolta	konjunktioilta
allatiivi	konjunktiolle	konjunktioille
muut sijamuodot
essiivi	konjunktiona	konjunktioina
translatiivi	konjunktioksi	konjunktioiksi
abessiivi	konjunktiotta	konjunktioitta
instruktiivi	–	konjunktioin
komitatiivi	–	konjunktioine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	konjunktio-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

1. kielitiede

2. logiikka

3. tähtitiede