kituuttaa

Suomi

Verbi

kituuttaa (53-C) (taivutus[luo])

1. elää niukasti

Ääntäminen

• IPA: /ˈkit̪uːt̪ːɑːˣ/
• tavutus: ki‧tuut‧taa

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: kituuttaminen

Aiheesta muualla

• kituuttaa Kielitoimiston sanakirjassa