kirren

Suomi

Substantiivi

kirren

1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta kirsi
2. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivimuoto sanasta kirsi

Saksa

Adjektiivi

kirren

1. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin akkusatiivimuoto sanasta kirre
2. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin genetiivimuoto sanasta kirre
3. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta kirre
4. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta kirre
5. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta kirre
6. (taivutusmuoto) yksikön neutrin genetiivimuoto sanasta kirre
7. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta kirre
8. (taivutusmuoto) monikon vahva datiivimuoto sanasta kirre
9. (taivutusmuoto) monikon heikko muoto sanasta kirre

Verbi

Taivutus[luo]
ind. prees. y. 2. p.	kirrst
ind. prees. y. 3. p.	kirrt
ind. imperf. y. 3. p.	kirrte
part. perf.	gekirrt
apuverbi	haben

kirren

1. kouluttaa (hevosta)