kirkua (52-D) (taivutus[luo])
- huutaa kauhun vallassa, yleensä kimeällä ja korkealla äänellä
- IPA: /ˈkirkuɑˣ/
- tavutus: kir‧ku‧a
1. huutaa kauhun vallassa, yleensä kimeällä ja korkealla äänellä
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kirkua Kielitoimiston sanakirjassa