kirkua

Suomi

Verbi

kirkua (52-D) (taivutus[luo])

1. huutaa kauhun vallassa, yleensä kimeällä ja korkealla äänellä

Ääntäminen

• IPA: /ˈkirkuɑˣ/
• tavutus: kir‧ku‧a

Käännökset

1. huutaa kauhun vallassa, yleensä kimeällä ja korkealla äänellä

englanti: scream, shriek ranska: hurler ruotsi: skrika saksa: schreien, kreischen

serbia: kričati, кричати tšekki: křičet unkari: sikolt, visít venäjä: кричать

Liittyvät sanat

• karjua
• kuiskata

Synonyymit

• huutaa

Johdokset

• substantiivit: kirkuminen, kirkuna

Aiheesta muualla

• kirkua Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 848 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa