kirkonkylä

Suomi

Substantiivi

kirkonkylä

1. historiallisesti kyläyhteisön, johon on saatu oma pappi ja muodostettu seurakunta, maille rakennettu oma kirkko ja sen lähiympäristöön muodostunut taajama

Ääntäminen

• IPA: /ˈkirkonˌkylæ/
• tavutus: kir‧kon‧ky‧lä

Etymologia

yhdyssana osista kirkko (genetiivi) ja kylä

Käännökset

1. kirkko ja sen lähiympäristöön muodostunut taajama

englanti: (UK) village, parish (kylä jossa ei ole kirkkoa on hamlet) ruotsi: kyrkby

saksa: Kirchdorf viro: kirikuküla

Liittyvät sanat

• kappeliseurakunta
• kirkko
• kylä

Aiheesta muualla

• kirkonkylä Kielitoimiston sanakirjassa