kiero
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
kiero (1) (komparatiivi kierompi, superlatiivi kieroin) (taivutus [luo])
- ei suora, vääntynyt
- kavala, petollinen
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkie̯ro/, [ˈk̟ie̞rø̞]
- tavutus: kie‧ro
Etymologia[muokkaa]
Johdos samasta vartalosta, josta on johdettu myös kiertää ja kieriä. Sana on ensimmäisen kerran mainittu Olavi Elimaeuksen suomentamissa maanlain vahvistuskirjoissa 1610.[1]
Käännökset[muokkaa]
2. ihmisen luonteesta
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adverbit: kierosti
- substantiivit: kierous
- verbit: kierouttaa, kieroutua
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kiero Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004. Hakusanat kiero ja kieriä