keikuttelu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]keikuttelu (2)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkei̯kut̪ˌt̪elu/
- tavutus: kei‧kut‧te‧lu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | keikuttelu | keikuttelut |
| genetiivi | keikuttelun | keikuttelujen keikutteluiden keikutteluitten |
| partitiivi | keikuttelua | keikutteluita keikutteluja |
| akkusatiivi | keikuttelu; keikuttelun |
keikuttelut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | keikuttelussa | keikutteluissa |
| elatiivi | keikuttelusta | keikutteluista |
| illatiivi | keikutteluun | keikutteluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | keikuttelulla | keikutteluilla |
| ablatiivi | keikuttelulta | keikutteluilta |
| allatiivi | keikuttelulle | keikutteluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | keikutteluna | keikutteluina |
| translatiivi | keikutteluksi | keikutteluiksi |
| abessiivi | keikuttelutta | keikutteluitta |
| instruktiivi | – | keikutteluin |
| komitatiivi | – | keikutteluine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | keikuttelu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi keikutella ((vahva) vokaalivartalo keikuttele- ) + johdin -u
Käännökset
[muokkaa]1. keikutteleminen
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- keikuttelu Kielitoimiston sanakirjassa