keikutella

Suomi

Verbi

keikutella (67-C) (taivutus[luo])

1. (frekventatiivinen) keikuttaa

Ääntäminen

• IPA: /ˈkei̯kuˌt̪elːɑˣ/
• tavutus: kei‧ku‧tel‧la

Etymologia

verbi keikuttaa (heikko vokaalivartalo keikut|a- + pääte -ella)

Käännökset

1. frekventatiivinen: keikuttaa

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: keikutteleminen, keikuttelu

Aiheesta muualla

• keikutella Kielitoimiston sanakirjassa