kököttää

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

kököttää (53-C) (taivutus[luo])

  1. vähäeleisestä paikallaan olemisesta
    Isomummuni Esme istua kökötti Vanhainkoti Iltakellon sohvalla täsmälleen samassa asennossa kuin ennen pääsiäistä ja puristi kädessään minun ennen idänmatkaa pelastusköydeksi saksimaani palmikkoa. (Jari Tervo: Revontultentie, 2014)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkøkøt̪ːæːˣ/
  • tavutus: kö‧köt‧tää

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]