jujuttaa

Suomi

Verbi

jujuttaa (53-C) (taivutus[luo])

1. petkuttaa, hämätä, harhauttaa

Ääntäminen

• IPA: /ˈjujut̪ːɑːˣ/
• tavutus: ju‧jut‧taa

Etymologia

• substantiivi juju (vartalo juju- + pääte -ttaa)

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: jujuttaminen

Aiheesta muualla

• jujuttaa Kielitoimiston sanakirjassa