joikua

Suomi

Substantiivi

joikua

1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta joiku

Verbi

joikua (52-D) (taivutus[luo])

1. joiata

Ääntäminen

• IPA: /ˈjoi̯kuɑ/
• tavutus: joi‧ku‧a

Käännökset

1. joikata

Ks. joiata

Liittyvät sanat

Johdokset

• joikuja
• joiunta
• substantiivit: joikuminen

Aiheesta muualla

• joikua Kielitoimiston sanakirjassa