jämä
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]jämä (10)
- (arkikieltä) jostain jäljelle tai tähteeksi jäänyt osa
- (arkikieltä, monikossa) vielä palava tupakan tumppi
- Jätä jämät.
- (armeijaslangi, monikossa) arvomerkki
- Hei kappari vedä käteen, konsta nakkaa jämät mäkeen. (Klamydia, Mä lähen himaan)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈjæmæ/
- tavutus: jä‧mä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | jämä | jämät |
| genetiivi | jämän | jämien (jämäin) |
| partitiivi | jämää | jämiä |
| akkusatiivi | jämä; jämän |
jämät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | jämässä | jämissä |
| elatiivi | jämästä | jämistä |
| illatiivi | jämään | jämiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | jämällä | jämillä |
| ablatiivi | jämältä | jämiltä |
| allatiivi | jämälle | jämille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | jämänä | jäminä |
| translatiivi | jämäksi | jämiksi |
| abessiivi | jämättä | jämittä |
| instruktiivi | – | jämin |
| komitatiivi | – | jämine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | jämä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- jämä Kielitoimiston sanakirjassa