jäämä

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: jääma


Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

jäämä (10)

  1. jäljelle jäänyt tai kertynyt määrä ei toivottua ainetta (erit. kun mitataan tieteellisesti jäljelle jääneen aineen määrää puhdistusprosessissa tai elimistössä)
    Kasvisten torjunta-aineiden jäämät.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi jäämä jäämät
genetiivi jäämän jäämien
(jäämäin)
partitiivi jäämää jäämiä
akkusatiivi jäämä;
jäämän
jäämät
sisäpaikallissijat
inessiivi jäämässä jäämissä
elatiivi jäämästä jäämistä
illatiivi jäämään jäämiin
ulkopaikallissijat
adessiivi jäämällä jäämillä
ablatiivi jäämältä jäämiltä
allatiivi jäämälle jäämille
muut sijamuodot
essiivi jäämänä jääminä
translatiivi jäämäksi jäämiksi
abessiivi jäämättä jäämittä
instruktiivi jäämin
komitatiivi jäämine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

alijäämä, verojäämä, ylijäämä