irtiotto

Suomi

Substantiivi

irtiotto (1-C)

1. erkaantuminen muusta ryhmästä (myös kuvaannollisesti)

   Yksi puolue teki irtioton hallituksen maatalouspolitiikasta.

   Hiihtäjä yritti rohkeaa irtiottoa.

Ääntäminen

• IPA: /ˈirt̪iˌot̪ːo/
• tavutus: ir‧ti‧ot‧to

Etymologia

yhdyssana sanoista irti ja otto

Käännökset

1. erkaantuminen muusta ryhmästä

espanja: (urheilu) arrancada f., escapada f.; (kuvaannollisesti) escapada f.

Liittyvät sanat

• irtautua
• vetää kaulaa