irtiotto

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Substantiivi[muokkaa]

irtiotto (1-C)

  1. erkaantuminen muusta ryhmästä
    Yksi puolue teki irtioton hallituksen maatalouspolitiikasta.
    Hiihtäjä yritti rohkeaa irtiottoa.

Etymologia[muokkaa]

yhdyssana sanoista irti ja otto

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]