irrallaan
Suomi
[muokkaa]Adverbi
[muokkaa]| Adverbi taipuu persoonissa eli sen lopussa olevan omistusliitteen muoto riippuu lauseen subjektista: | ||
|---|---|---|
| persoona | yksikkö | monikko |
| 1. | irrallani | irrallamme |
| 2. | irrallasi | irrallanne |
| 3. | irrallaan irrallansa | |
irrallaan (irralla- + omistusliite; ei vertailuasteita)
- (3. persoonan muoto) irti, ei kiinni jossakin eikä kinnitettynä tai kiinnittyneenä johonkin
- Heidän odotuksensa ovat täysin irrallaan todellisuudesta.
- Tunnen olevani oudosti irrallani ruumiistani: se seisoo paikoillaan samalla, kun mieleni liitelee omilla teillään.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈirːɑlːɑːn/
- tavutus: ir‧ral‧laan
Taivutus
[muokkaa]| →○ | allatiivi | irralleen |
|---|---|---|
| ○ | adessiivi | irrallaan |
| ○→ | ablatiivi | - |
Etymologia
[muokkaa]irralla + 3. persoonan omistusliite
Käännökset
[muokkaa]1. irti, ei kiinni jossakin
|