irrallaan

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Adverbi[muokkaa]

Adverbi taipuu persoonissa eli
sen lopussa olevan omistusliitteen muoto
riippuu lauseen subjektista:
persoona yksikkö monikko
1. irrallani irrallamme
2. irrallasi irrallanne
3. irrallaan
irrallansa

irrallaan (irralla- + omistusliite; ei vertailuasteita)

  1. (3. persoonan muoto) irti, ei kiinni jossakin eikä kinnitettynä tai kiinnittyneenä johonkin
    Heidän odotuksensa ovat täysin irrallaan todellisuudesta.
    Tunnen olevani oudosti irrallani ruumiistani: se seisoo paikoillaan samalla, kun mieleni liitelee omilla teillään.

Taivutus[muokkaa]

→○ allatiivi irralleen
adessiivi irrallaan
○→ ablatiivi -

Etymologia[muokkaa]

irralla + 3. persoonan omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]