Siirry sisältöön

imperativ

Wikisanakirjasta
Katso myös: Imperativ

Ruotsi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

imperativ yl. (3) (yks. määr. imperativen [luo], mon. epämäär. imperativer [luo], mon. määr. imperativerna [luo])

  1. (kielitiede) imperatiivi

Substantiivi

[muokkaa]

imperativ n. (5) (yks. määr. imperativet [luo], mon. epämäär. imperativ, mon. määr. imperativen [luo])

  1. (filosofia) kategorinen imperatiivi

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • imperativ Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)