imarrella

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

imarrella (67-K) (taivutus [luo])

  1. lausua liioiteltuja kohteliaisuuksia, kehua vedoten jonkun turhamaisuuteen tai itserakkauteen

Etymologia[muokkaa]

Johan Frosteruksen 1790-luvulla käyttöön ottama uudissana[1]

Käännökset[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 430–476. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.