ilmaantua
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]ilmaantua (52-J) (taivutus[luo])[1]
- tulla esille, tulla ilmoille
- käydä ilmi
- Asiassa ilmaantui odottamattomia seikkoja.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈilmɑːnˌt̪uɑˣ/
- tavutus: il‧maan‧tu‧a
Etymologia
[muokkaa]Muodostettu ilma-substantiivista.[2]
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: ilmaantuminen
Aiheesta muualla
[muokkaa]- ilmaantua Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 52-J
- ↑ Kaisa Häkkinen. Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY, 2004