hilkkaa

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

hilkkaa

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivi sanasta hilkka

Verbi[muokkaa]

hilkkaa (56-A) (taivutus) (taipuu vain 3. persoonissa)

  1. helistä, kilkkaa
    Kulkuset hilkkavat.
    Hilkkaa on onomatopoeettinen verbi.

Verbi[muokkaa]

hilkkaa

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin monikon 3. persoonan preesens verbistä hilkata