haukata

Suomi

Mies haukkaa sämpylää

Omenasta on haukattu pala

Verbi

haukata (73-A) (taivutus[luo])

1. puraista pala

   Kuka on haukannut omenastani?

Ääntäminen

• IPA: /ˈhɑu̯kɑt̪ɑˣ/
• tavutus: hau‧ka‧ta

Etymologia

Johdos haukkaamisen ääntä jäljittelevästä vartalosta.

Käännökset

1. puraista pala

englanti: bite, take a bite

Liittyvät sanat

• haukkua

Johdokset

• substantiivit: haukkaaminen
• verbit: haukkoa

Aiheesta muualla

• haukata Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 1029 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa