haukata

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

haukata (73-A) (taivutus[luo])[1]

  1. puraista pala
    Kuka on haukannut omenastani?

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhɑu̯kɑt̪ɑˣ/
  • tavutus: hau‧ka‧ta

Etymologia[muokkaa]

Johdos haukkaamisen ääntä jäljittelevästä vartalosta.[2]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • haukata Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 73-A
  2. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana haukata.