haukata
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]haukata (73-A) (taivutus[luo])[1]
- puraista pala
- Kuka on haukannut omenastani?
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhɑu̯kɑt̪ɑˣ/
- tavutus: hau‧ka‧ta
Etymologia
[muokkaa]Johdos haukkaamisen ääntä jäljittelevästä vartalosta.[2]
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: haukkaaminen
- verbit: haukkoa
Aiheesta muualla
[muokkaa]- haukata Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 73-A
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana haukata.