halkeilla

Suomi

Verbi

halkeilla (67) (taivutus[luo])

1. (frekventatiivinen) haljeta

Ääntäminen

• IPA: /ˈhɑlkei̯lːɑˣ/
• tavutus: hal‧keil‧la

Etymologia

• johdos verbistä haljeta ((vahva) vokaalivartalo halke|a- + johdin -il:ile- + infinitiivin tunnus -la)

Käännökset

1. frekventatiivinen: haljeta

englanti: peel off, fissure

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: halkeileminen, halkeilu

Aiheesta muualla

• halkeilla Kielitoimiston sanakirjassa