fer

Latina

Verbi

fer

1. (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä ferō

Verbi

fer

1. (taivutusmuoto) passiivin konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä for

Manksi

Substantiivi

fer

1. mies

Muinaisiiri

Substantiivi

fer m.

1. mies

Ranska

Substantiivi

fer m. (monikko fers[luo])

1. rauta
2. (monikollinen) kahleet

   L’homme est né libre, et partout il est dans les fers. (Jean-Jacques Rousseau, Du contrat social, Livre I, 1762)

   Ihminen on syntynyt vapaaksi ja kaikkialla hän on kahleissa.

Ääntäminen

• IPA: /fɛʁ/

• Näin äännetään alueella: Pariisi, Ranska

Etymologia

• latinan sanasta ferrum ’rauta’

Liittyvät sanat

Johdokset

• verbit: déferrer
• verbit: déferriser
• verbit: enferrer
• substantiivit: ferraille
• verbit: ferrer
• substantiivit: ferrite

Yhdyssanat ja sanaliitot

• chemin de fer, fer à cheval, fer à repasser

Idiomit

• les quatre fers en l’air –

Aiheesta muualla

• fer Trésor de la langue française informatisé ‑sanakirjassa (ranskaksi)