erstaunten

Wikisanakirjasta

Saksa[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

erstaunten

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä erstaunen
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä erstaunen
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä erstaunen
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä erstaunen
  5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva akkusatiivimuoto sanasta erstaunt (joka on partisiipin perfekti sanasta erstaunen)
  6. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva genetiivimuoto sanasta erstaunt (joka on partisiipin perfekti sanasta erstaunen)
  7. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko akkusatiivimuoto sanasta erstaunt (joka on partisiipin perfekti sanasta erstaunen)
  8. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta erstaunt (joka on partisiipin perfekti sanasta erstaunen)
  9. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko genetiivimuoto sanasta erstaunt (joka on partisiipin perfekti sanasta erstaunen)
  10. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta erstaunt (joka on partisiipin perfekti sanasta erstaunen)
  11. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta erstaunt (joka on partisiipin perfekti sanasta erstaunen)
  12. (taivutusmuoto) yksikön neutrin vahva genetiivimuoto sanasta erstaunt (joka on partisiipin perfekti sanasta erstaunen)
  13. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta erstaunt (joka on partisiipin perfekti sanasta erstaunen)
  14. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko genetiivimuoto sanasta erstaunt (joka on partisiipin perfekti sanasta erstaunen)
  15. (taivutusmuoto) monikon datiivimuoto sanasta erstaunt (joka on partisiipin perfekti sanasta erstaunen)
  16. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta erstaunt (joka on partisiipin perfekti sanasta erstaunen)
  17. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta erstaunt (joka on partisiipin perfekti sanasta erstaunen)
  18. (taivutusmuoto) monikon heikko genetiivimuoto sanasta erstaunt (joka on partisiipin perfekti sanasta erstaunen)