erstaunte
Saksa[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
erstaunte
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erstaunen
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erstaunen
- (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erstaunen
- (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erstaunen
- (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta erstaunt (joka on partisiipin perfekti sanasta erstaunen)
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta erstaunt (joka on partisiipin perfekti sanasta erstaunen)
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta erstaunt (joka on partisiipin perfekti sanasta erstaunen)
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta erstaunt (joka on partisiipin perfekti sanasta erstaunen)
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta erstaunt (joka on partisiipin perfekti sanasta erstaunen)
- (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta erstaunt (joka on partisiipin perfekti sanasta erstaunen)
- (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta erstaunt (joka on partisiipin perfekti sanasta erstaunen)