ersäufe

Wikisanakirjasta
Katso myös: ersaufe

Saksa[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

ersäufe

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä ersäufen
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä ersäufen
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä ersäufen
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä ersäufen