erlegten
Saksa[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
erlegten
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä erlegen
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä erlegen
- (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä erlegen
- (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä erlegen
- (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva akkusatiivimuoto sanasta erlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlegen)
- (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva genetiivimuoto sanasta erlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlegen)
- (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko akkusatiivimuoto sanasta erlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlegen)
- (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta erlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlegen)
- (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko genetiivimuoto sanasta erlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlegen)
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta erlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlegen)
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta erlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlegen)
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin vahva genetiivimuoto sanasta erlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlegen)
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta erlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlegen)
- (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko genetiivimuoto sanasta erlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlegen)
- (taivutusmuoto) monikon datiivimuoto sanasta erlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlegen)
- (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta erlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlegen)
- (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta erlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlegen)
- (taivutusmuoto) monikon heikko genetiivimuoto sanasta erlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta erlegen)