erkalteten

Wikisanakirjasta
Katso myös: erkälteten

Saksa[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

erkalteten

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä erkalten
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä erkalten
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä erkalten
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä erkalten
  5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva akkusatiivimuoto sanasta erkaltet (joka on partisiipin perfekti sanasta erkalten)
  6. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva genetiivimuoto sanasta erkaltet (joka on partisiipin perfekti sanasta erkalten)
  7. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko akkusatiivimuoto sanasta erkaltet (joka on partisiipin perfekti sanasta erkalten)
  8. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta erkaltet (joka on partisiipin perfekti sanasta erkalten)
  9. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko genetiivimuoto sanasta erkaltet (joka on partisiipin perfekti sanasta erkalten)
  10. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta erkaltet (joka on partisiipin perfekti sanasta erkalten)
  11. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta erkaltet (joka on partisiipin perfekti sanasta erkalten)
  12. (taivutusmuoto) yksikön neutrin vahva genetiivimuoto sanasta erkaltet (joka on partisiipin perfekti sanasta erkalten)
  13. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta erkaltet (joka on partisiipin perfekti sanasta erkalten)
  14. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko genetiivimuoto sanasta erkaltet (joka on partisiipin perfekti sanasta erkalten)
  15. (taivutusmuoto) monikon datiivimuoto sanasta erkaltet (joka on partisiipin perfekti sanasta erkalten)
  16. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta erkaltet (joka on partisiipin perfekti sanasta erkalten)
  17. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta erkaltet (joka on partisiipin perfekti sanasta erkalten)
  18. (taivutusmuoto) monikon heikko genetiivimuoto sanasta erkaltet (joka on partisiipin perfekti sanasta erkalten)