erämies

Suomi

Substantiivi

erämies (42)

1. eränkävijä, metsästäjä

Ääntäminen

• IPA: /ˈeræˌmie̯s/
• tavutus: e‧rä‧mies

Etymologia

• yhdyssana sanoista erä ja mies

Käännökset

1. eränkävijä

englanti: hunter, huntsman ruotsi: fångstman, jägare

saksa: jäger m.

Aiheesta muualla

• erämies Kielitoimiston sanakirjassa