erämaa
Ulkoasu
![]() |
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]erämaa (18)
- asumaton seutu, varsinkin aiemmin metsästysmaa
- Ennen erällä käytiin erämailla.
- (kuvaannollisesti) autiomaa
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈeræˌmɑː/
- tavutus: e‧rä‧maa
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]erämaa-alue, erämaapuhelin, erämaataival, hiekkaerämaa, kivierämaa