Siirry sisältöön

erämaa

Wikisanakirjasta
Katso myös: Erämaa
Wikipedia
Katso artikkeli Erämaa Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

[muokkaa]
Erämaa

Substantiivi

[muokkaa]

erämaa (18)

  1. asumaton seutu, varsinkin aiemmin metsästysmaa
    Ennen erällä käytiin erämailla.
  2. (kuvaannollisesti) autiomaa

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈeræˌmɑː/
  • tavutus: e‧rä‧maa

Etymologia

[muokkaa]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

erämaa-alue, erämaapuhelin, erämaataival, hiekkaerämaa, kivierämaa

Aiheesta muualla

[muokkaa]