epätoivo

Suomi

Substantiivi

epätoivo (1)

1. toivon puute; tila, jossa uskoa paremmasta ei ole

   Älä vaivu epätoivoon.

Ääntäminen

• IPA: /ˈepæˌt̪oi̯ʋo/
• tavutus: e‧pä‧toi‧vo

Etymologia

yhdyssana sanoista epä- ja toivo

Käännökset

1. tunne että toivoa ei ole

englanti: (state of) despair, desperation, hopelessness ukraina: розпач m.

venäjä: отчаяние n.

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: epätoivoinen

Aiheesta muualla

• epätoivo Kielitoimiston sanakirjassa