entstellen

Saksa

Verbi

Taivutus[luo]
ind. prees. y. 2. p.	entstellst
ind. prees. y. 3. p.	entstellt
ind. imperf. y. 3. p.	entstellte
part. perf.	entstellt
apuverbi	haben

entstellen

1. rumentaa, ruhjoa, murjoa, pilata jonkin ulkonäkö
2. (kuvaannollisesti) vääristää

Etymologia

ent- + stellen

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: Entstellung