demonisoituminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]demonisoituminen (38)
- (uskonto, okkultismi) demonien hallitsemaksi joutuminen
- (kuvaannollisesti) mahdollisimman negatiiviseen valoon saatetuksi joutuminen
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | demonisoituminen | demonisoitumiset |
| genetiivi | demonisoitumisen | demonisoitumisten demonisoitumisien |
| partitiivi | demonisoitumista | demonisoitumisia |
| akkusatiivi | demonisoituminen; demonisoitumisen |
demonisoitumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | demonisoitumisessa | demonisoitumisissa |
| elatiivi | demonisoitumisesta | demonisoitumisista |
| illatiivi | demonisoitumiseen | demonisoitumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | demonisoitumisella | demonisoitumisilla |
| ablatiivi | demonisoitumiselta | demonisoitumisilta |
| allatiivi | demonisoitumiselle | demonisoitumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | demonisoitumisena (demonisoitumisna) |
demonisoitumisina |
| translatiivi | demonisoitumiseksi | demonisoitumisiksi |
| abessiivi | demonisoitumisetta | demonisoitumisitta |
| instruktiivi | – | demonisoitumisin |
| komitatiivi | – | demonisoitumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | demonisoitumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
demonisoitumis- | |
Etymologia
[muokkaa]verbi demonisoitua + johdin -minen