contento

Katso myös: contentó, contentò

Espanja

Adjektiivi

contento m., contenta f. (monikko contentos m., contentas f.)

1. tyytyväinen

   (estar) contento con algo (olla) tyytyväinen johonkin

   (estar) contento de algo (olla) tyytyväinen jostakin syystä

Verbi

contento

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä contentar

Italia

Adjektiivi

contento m., contenta[luo] f. (monikko contenti[luo] m., contente[luo] f.)

1. onnellinen
2. tyytyväinen

Verbi

contento

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä contentare

Latina

Verbi

contentō

1. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin datiivimuoto sanasta contentus (joka on partisiipin perfekti sanasta contendō)
2. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin ablatiivimuoto sanasta contentus (joka on partisiipin perfekti sanasta contendō)
3. (taivutusmuoto) yksikön neutrin datiivimuoto sanasta contentus (joka on partisiipin perfekti sanasta contendō)
4. (taivutusmuoto) yksikön neutrin ablatiivimuoto sanasta contentus (joka on partisiipin perfekti sanasta contendō)

Verbi

contentō

1. yksikön maskuliinin datiivimuoto sanasta contentus (joka on partisiipin perfekti verbistä contineō)
2. yksikön maskuliinin ablatiivimuoto sanasta contentus (joka on partisiipin perfekti verbistä contineō)
3. yksikön neutrin datiivimuoto sanasta contentus (joka on partisiipin perfekti verbistä contineō)
4. yksikön neutrin ablatiivimuoto sanasta contentus (joka on partisiipin perfekti verbistä contineō)

Portugali

Substantiivi

contento m. (ei monikkoa)

1. tyytyväisyys

Verbi

contento

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä contentar